Järjestelmäintegraatiot muuttuvassa toimintaympäristössä: Osa 2

13 maaliskuuta 2021

Edeltävässä osassa pohdimme integraatioiden haasteita sekä totesimme, että parhaimpienkin järjestelmien edessä häämöttää vääjäämätön muutos. Muutostyössä voi piiletä yllättäviäkin kustannuksia, ja niiden hintalappu voikin nousta yllättävän kalliiksi. Tässä järjestelmäintegraatioita koskevassa artikkelisarjan viimeisessä osassa keskustelemme lisätarpeista sekä muuttumattomasta rajapinnasta. Lopuksi esitämme myös, miten tässä sarjassa esitellyt ongelmat voitaisiin vaihtoehtoisesti ratkaista.

 

Ennakoimattomat lisätarpeet

Järjestelmiin itseensä ja järjestelmäkokonaisuuteen tehtävien muutosten ohella integraatioon kohdistuvia muutostarpeita voi nousta ennakoimattomista lisätoiminnallisuuksien tarpeista. Yleisten kehityssuuntien muutosten nopeudesta ei liene syytä sanoa sen enempää, kuin että huolellisesta valmistelusta huolimatta kaikkia tulevia tarpeita ei voida ennakoida. Eräs esimerkki näistä on viimeaikainen datakeskeisyyden korostuminen.

 

Vaikka Big data ja data-analytiikka ovat suurimman rummutuksen jälkeen vetäytyneet julkisuudesta, datan tärkeys ja keskittyminen sen ympärille ovat vain vahvistuneet. Tietojärjestelmien integroinnin tapauksessa tämä tarkoittaa tiedon jakamisen ja käsittelyn perustumista yhä enemmän datan itsenä kuin sitä tuottavan järjestelmän ominaisuuksiin. Sen sijaan, että kaikki järjestelmän tuottama tieto jaetaan kaikille liittyville järjestelmille, usein tietyille vastaanottajille halutaan välittää vain tietynlaiset kriteerit täyttävää tietoa. Kriteerit ja sen parametrit riippuvat ovat huomattavan toimialariippuvaisia, mutta tällaisia kriteereitä voivat olla esimerkiksi välitettävän tiedon maantieteellinen sijainti, tiedon sisältämä täsmällinen aikamääre tai vaikkapa tietyn raja-arvon ylittävät lämpötilat.

 

Ihannetilanteessa tiedon jakamisen tavat ja kriteerit on määritelty jo järjestelmän hankintavaiheessa tai viimeistään integraatiota määriteltäessä, jolloin kaikki nyt ja tulevaisuudessa tarvittavat toiminnallisuudet voidaan toteuttaa helposti ja ne sulautuisivat osaksi muuta järjestelmän käyttöä. Käytännön elämässä tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Käytössä voi olla yksi tai useampi jo olemassa oleva järjestelmä, jotka eivät tue tämän kaltaista toiminnallisuuttaa sisäisessä toiminnassaan tai ulospäin tarjoamansa tiedon osalta. Voi olla, että haluttujen toiminnallisuuksien toteuttaminen itse järjestelmään on niin kallista, ettei sen toteuttaminen ole taloudellisesti kannattavaa.

 

Myös alun perin hyvin suunniteltu, määritelty ja toteutettu tiedonhallinta voi osoittautua riittämättömäksi, mikäli järjestelmäkokonaisuus muuttuu esimerkiksi jonkin vanhan järjestelmän poistuessa tai uuden ennakoimattoman integroituessa mukaan joukkoon. Erityisesti tiedonhallintaan ja jakamiseen suunnattujen järjestelmien ohella harva järjestelmä suoraan tarjoaa vaihtoehtoja sen tuottaman tiedon jakamiseen. Kokonaisuutena parasta siis olisi, jos tiedon jakamisesta, suodattamisesta ja tarvittavasta sanitoinnista vastaisi jokin kaikista itse liiketoimintaa toteuttavista järjestelmistä ulkopuolinen taho.

 

Muuttumaton rajapinta

Yhdistävänä tekijänä kaikilla edellä kuvatuilla haasteilla on se, ettei niistä mikään liity suoraan integroitavien järjestelmien ydintoimintaan. Vaikka integroituminen muiden järjestelmien kanssa on edellytys jokaisen järjestelmän toiminnalle, olennaista on ennen kaikkea datan saaminen muilta ja oman datan välittäminen muille. Tiedon välittämisen tapa on järjestelmän toiminnallisuuden kannalta ”ylimääräistä”. Järjestelmäympäristöjen muuttuessa, järjestelmien integraatiot tulevat muuttumaan, mutta yhdenkään järjestelmän oman ydintoiminnallisuuden ei tulisi muuttua.

 

Tämän vuoksi järjestelmäkokonaisuuden integraation ei tulisi olla järjestelmien itsensä vastuulla muutoin kuin niiden itse tuottaman datan puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei järjestelmän tulisi olla myöskään niin sanotusti vastuussa vastaanottamastaan datasta, vaan tiedon vastaanottamisen tapa tulisi olla jokaiselle järjestelmälle muuttumaton. Integraatiovastuun tulisi kokonaisuudessaan olla omalla erillisellä ratkaisullaan, jonka oma ydintoiminnallisuus on toimia:

 

  • Vastaanottajana järjestelmien lähettämälle datalle, itsemukautuen järjestelmän tarjoaman rajapinnan muutoksiin
  • Tiedon muuntajan ja suodattajana, jotta järjestelmän tuottama tieto välitetään oikeassa muodossa, oikea sisältöisenä ja tarvittaessa suodatettuna oikeille vastaanottajille
  • Tiedon lähettäjänä vastaten siitä, että jokainen järjestelmä saa muiden tuottaman datan sovitussa muodossa järjestelmän koko elinkaaren ajan, riippumatta siitä tuottavatko muut järjestelmät edelleen samassa formaatissa vai onko muoto mahdollisesti muuttunut

 

Tämä mahdollistaa kunkin järjestelmän keskittymisen omaan ydintoiminnallisuuteensa ja tarvittaessa myös muuttamaan omaa rajapintaansa, niin että muutostarve kohdistuu vain integraatiosta vastaavaan järjestelmäratkaisuun. Integraatiojärjestelmän ydintoiminnallisuuden ollessa nimenomaan järjestelmien välisessä tiedonvälityksessä ja muutoksiin sopeutumisessa, jokainen käytössä oleva järjestelmä voidaan hankkia ja kehittää yksinomaan sen omista lähtökohdista ja kehitystarpeista käsin, eikä muiden asettamilla ehdoilla.

 

Combitech on kotimainen kumppani tietojärjestelmiin liittyvissä neuvotteluissa ja määrittelyssä ja on toiminut rajapintojen määrittelijänä useissa usean toimijan integrointiprojektissa.

Tutustu Combitechin tuotteistettuun integraatioratkaisuun tästä linkistä.